sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Mistä tässä on kyse?

   Sanaa "arvojohtaja" lienee käytetty jo aiemmin  joissakin piireissä, mutta kansamme suuhun tämä sana asettui hiljattain pidettyjen presidentinvaalien yhteydessä. Näissä vaaleissa muutamakin ehdokas totesi, että tullessaan valituksi, häneltä joko puuttuisi valtuudet tai halu käyttää valtuuksiaan. Oikeastaan  he eivät halunneetkaan valtaa vaan olla jonkinlaisia arvojohtajia. Arvojohtajan toimenkuva on hiukan epämääräinen (mikä on toisaalta tarkoituskin), mutta kaiketi kyseessä on jonkinlainen keulahahmo ja eritotenkin  mielipidevaikuttaja.
   No saatiinkos se arvojohtaja vaaleilla valittua. - ei toki. Arvojohtajaksi ei noin vain julistauduta, vaan ensiksikin pitää olla niitä arvoja ja ne pitää voida sanoa ääneen ja sitten pitää vähintäänkin antaa sellainen vaikutelma, että noudattaisi näitä itse. Arvojohtajan kruunu tipahtaa päähän paljon myöhemmin jos on tipahtaakseen.
   Itse asiassa presidentin on poikkeuksellisen vaikea nousta arvojohtajaksi jo siksikin, että presidentin virka estää ilmaisemasta mielipiteitään vapaasti.- Useinkaan se ei ole maamme etujen mukaista varsinkaan ulkopolitiikassa, samoin omia tukijoitaan ei saisi suututtaa. Useinkaan ei myös tykätä jos presidentti ottaa kantaa asioihin, jotka eivät hänen toimivaltaansa kuulu, (se on suorastaan epädemokraattista.) Sitäpaitsi suomalaiset eivät pidä siitä, että tullaan ylhäältäpäin sanelemaan, mitä pitäisi ajatella.
   Oikeastaan mieleeni tulee vain muutamia presidenttejä, joita voisi nimittää arvojohtajiksi: sellaisia kuten Mandela ja Havel, mutta heidänkin asemansa perustuu enemmmän siihen, mitä he tekivät ja kokivat ennen presidentiksi tuloaan.- Ehkä jos Niinistökin lukittaisiin ensin muutamaksi vuodeksi vankilaan...
   Kaikesta edellämainitusta on se väistämätön seuraus, että Suomemme arvojohtaja ei ole Sauli Niinistö vaan minä. Arvot minä ajattelin kirjoittaa ylös tähän blogiini sitä mukaa kun niitä tulee mieleeni ja töiltäni ennätän. Silkkaa nöyryyttäni minun on mainittava, etten usko tällä itsessään olevan suurtakaan merkitystä minkään asian suhteen. Tarvitaan laajoja kansanpiirejä, jotka lukevat tätä blogia, ymmärtävät sen sisällön, eivätkä venkuloi vaan noudattavat tinkimättä annettuja ohjeita jokapäiväisessä elämässään. Rakkaat lukijani, teidät on pantu paljon vartijoiksi.