Tämän pitäisi olla itsestään selvä asia ja ja moni täysikäinen on tämän ihan omakohtaisesti testannut. Pitäisi olla, vaan eipä ole. Kerrataan siis.
Kliimaksi eli huipennnus kestää hetkisen. Se, kauanko hetkinen taas kestää, riippuu tilanteesta. Esimerkiksi jos pop-kappale kestää ihanteelliset 3.33, sen kliimaksi ei kestä ihan niin pitkään ja aina parempi jos se sijoittuu rallin loppupuolelle. Siispä laulajan ei kannata rääkyä koko sielunsa pohjasta heti ensi tahdeilla vaan enempi pihtailla ääntään. Näin kun tekee, yleisö ei ennätä kyllästyä ja itse tähtikin pärjää paljon pienemmillä keuhkoilla. Välillä voi olla myös ihan hiljaa. On luotava odotuksi, jännitteitä ja kontrasteja. Olen joskus vahingosssa, kylässä, syrjäsilmin pälyillen seurannut Idols-, Voice of Finland-, tms. kisoja. Monet laulavat kivasti, mutta tätä eivät hoksaa.
Edellinen oli vain esimerkki. Tämän kirjoituksen varsinainen tarkoitus on olla opiksi ja valistukseksi maalauksen opiskelijoille ja itse asia alkaa tästä: Koko kuva-alaa ei tarvitse täyttää kirkkailla väreillä, tarkoilla yksityiskohdilla huippukontrasteilla jne. Useimmiten on parempi jos valtaosa taulusta on epämääräistä ruskeanharmaata suheroa ja hahmot häipyvät usvaan kuin turkkilaisessa saunassa. Sopiva väri muistuttaa näkkileipää tai maksalaatikkoa (ei rusinoita). Siihen sitten roikastaan pääkohde kirkkain värein ja seikkaperäisesti niin kylläpä näyttää kivalta. Pääkohde on se taulun varsinainen aihe tai kiinnostavin tapahtuma, kuten vaikka jos joku tapetaan. Pääkohde voidaan sijoittaa vaikkapa kultaisen leikkauksen liepeillle. Näin sinäkin onnistut!
Tämä asia on selitetty tarkemmin Aristoteleen Runousopissa, mitä korkeasti suosittelen. kirjallisuusihmiset puhuvat draaman kaaresta, mikä on hyvinkin yleispätevä juttu. Kaikki tässä mainitttu on hyvin sovellettavissa myös ihmissuhteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti